Ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan aina löytyy lisää opittavaa. Mietteitä itsenäisestä opiskelusta sekä elämän mittaisesta oppimisesta.

"Dominikaani joka ei opiskele, on kuollut dominikaani"

Dominikaanien motto

Itse-oppiminen on prosessi, mitä jostain syystä väheksytään. Kuitenkin verkkoympäristöt tekevät mahdolliseksi sen, että minkä tahansa koulun tai minkä tahansa koulutuksen voi jokainen hankkia vaikka hän ei olisi koskaan edes käynyt tuossa koulussa sisällä, mihin hän tulee suorittamaan tutkintoaan. Tietenkin esimerkiksi ammattikoulujen työnäytteet pitää antaa siten, että ne voidaan hyväksyä. Mutta kuten Helsingin Sanomien itse-oppimista koskevassa jutussa sanotaan, jossa kerrotaan kiinteistöalan ihmisestä, joka oli lukenut itsensä koodaajaksi, niin pääpaino kaikkia ammatteja hankittaessa on siinä, että henkilö osaa työnsä. Siis pelkillä papereilla ei sinällään tee kukaan yhtään mitään, vaan henkilön pitää päivittää koulutustaan jatkuvasti, jotta hän pysyy ajan hermoilla työelämässä toimiessaan.

Kuitenkin ammatilliset paperit ovat jonkinlainen tae siitä,että henkilö nyt jotain tietää työstä, mutta toisaalta saattaa olla niin, että ihminen ei koskaan ole täysin valmis, vaan elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Tuotantovälineet sekä tekniikat sekä sitä kautta myös materiaalit muuttuvat, ja siksi ihmisen pitää päivittää osaamistaan. Kun puhutaan alasta, jossa noin on tapahtunut, niin tietysti mieleen tulee heti ICT-ala, mutta myös muilla aloilla on tapahtunut huimaa kehitystä, koska esimerkiksi arkkitehtuuriin sekä logistiikkaan liittyviä tehtäviä voidaan ensin hoitaa simulaattoreiden avulla, jotta ratkaisun hyvät ja huonot puolet löytyvät ennen kuin mitään konkreettista tarvitsee edes ryhtyä tekemään.

Eli ratkaisua voidaan ryhtyä testaamaan jo ennen rakennustöiden alkua, jolloin ei esimerkiksi seiniä tarvitse ryhtyä purkamaan, jos piirtäjä on tehnyt jotain virheitä. Riittää että seinää siirretään tietokoneen ruudulla sen verran, että ratkaisu muuttuu toimivaksi. Ja sitten virtuaalitodellisuuteen perustuvan 3D-mallinnuksen avulla tiloissa voidaan tehdä kiertokäyntejä ennen kuin fyysistä rakennusta varten on lähdetty edes tarvikkeita tilaamaan, mikä säästää kustannuksissa. Kun puhutaan virtuaalisten työ-ja toimitilojen käytöstä opetuksessa, niin tietenkin se mullistaa myös opetuksen täysin. Eli todellisuudessa voidaan sanoa, että kuka tahansa saa oikeasti lukea kirjaa yliopiston ryhmän edessä, mutta tunnilla annettuja tehtäviä sekä kokeita saa arvostella vain sellainen henkilö, jolla on siihen valtuudet.

Tuon takia noita yliopiston saleissa puhuvia henkilöitä kutsutaan luennoitsijoiksi ja noita tapahtumia luennoiksi, koska ennen vanhaan yliopistojen opettajat saattoivat vain käydä yliopistossa kurssin alkaessa sekä keräämässä tehtävät kurssin päättyessä. Kaikki opetus tuossa paikassa tapahtui siten, että opiskelijoille luettiin suoraan kirjasta opiskelijoille, jotka kuuntelivat tuota tekstiä tarkkaavaisesti. Kun puhutaan itse-oppimisesta, niin tulevaisuudessa ainakin peruskoulun jälkeiseen opetukseen kuuluvat teoreettiset sekä yleis-aineisiin kuuluvat tehtävät voidaan tehdä kotoa käsin verkko-työtiloissa. Tuohon työtilaan voidaan tietenkin vaatia tunnistautumista, ja myös esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset voidaan hoitaa tietenkin Internetin kautta.

Näet vaikka olen joskus ollut sitä mieltä, että mitään tällaisia kokeita ei saisi tehdä digitaalisesti, niin kuitenkin nykyaikaisten tablettien sekä mobiililaitteiden aikana tuollainen koejärjestely olisi hyvin helppo toteuttaa. Ja tuolloin voidaan näistä tietokoneista estää Internetin käyttö kokonaan, lukuun ottamatta tuota työtilaa, jossa jossa koe suoritetaan. Tuolloin voisi YTL sitten suoraan katsoa sitä, mitä YO-kokelas tekee tuon kokeen yhteydessä. Eli tietotekniikan kehitys mahdollistaa myös käsialakirjoituksen käytön tuossa kokeessa, missä voidaan hyödyntää sekä tablettitietokoneita sekä digitointi-alustoja, joita piirtäjät käyttävät kun he jäljentävät piirustusta tietokoneen muistiin.

Tai tietenkin myös A4 kokoisia tabletteja voidaan käyttää tuon tekstin luomiseen, jolloin abiturientti sitten kirjoittaa tehtävän suoraan tabletin näytölle. Eli tämä on niitä asioita, joita kannattaa hieman miettiä, kun YO kirjoituksia aletaan kehittää. Tietojenkäsittely on monilla aloilla tukijärjestelmien saumattoman toiminnan edellytys, joten tuo ala on sellainen, että siinä ollaan ikään kuin "monessa mukana". Ja tietenkin tuollainen virtuaalinen järjestelmä tekee sen mahdolliseksi, että kouluissa ei enää olisi ryhmäkokojen rajoituksia. Eli ainakin osa tehtävistä voidaan tuolloin tehdä paikasta riippumatta. Ja tietenkin myös työelämän sekä koulujen yhteistyötä pitää kehittää, joten silloin voidaan esimerkiksi opinnäytetöitä yhdistää mukavasti työelämän tarpeisiin, joka on aina hieman toinen kuin mitä koulujen asettama vaatimustaso oikeastaan on.

Kun ihminen suorittaa ammattitutkinnon, niin silloin kuitenkin työnantaja voi siitä katsoa, että henkilöllä on jotain valmiuksia toimia oikeassa työelämässä, joka ei pidä sisällään esimerkiksi mitään extreme-osioita eikä tikan- tai saappaanheitto-kilpailuja, eikä missään oikeassa työpaikassa jossa sellainen keskiverto-ihminen käy myöskään syödä mitään raakoja mustekaloja tai juoksennella jonkun pyörivän kuution päällä. Tai tietenkin viihdealan työt kuten "Reality-TV-tähti" ovat asia erikseen. Ja onhan esimerkiksi Mötley Crüekin tehnyt hyvin rahaa omalla osaamisellaan rock.-musiikin kivisellä tiellä. Joten tietenkin jotkut ihmiset tienaavat todella hyvin tuolla viihdetaivaan tähtösten joukossa.

Mutta sellaisessa "tavallisten työssäkäyvien miesten" tai "-naisten" kuten maalarien, sähkömiesten sekä opettajien tai muiden ammatinharjoittajien versiossa työelämästä, mihin tietenkin osa ihmisistä tähtää on tarkoitus se, että henkilö ensinnäkin tekee työnsä turvallisesti sekä oikein. Eli missään nimessä missään todellisessa työpaikassa ei tarvitse mitään sen suurempia asioita tehdä kuin omat työtehtävät, mikä tietenkin on joillekin ihmisille sitten aivan täysin tuntematon käsite. Toki jokainen voi sitten lähteä kokeilemaan talenttiin tai muuhun vastaavaan televisio-ohjelmaan kokeilemaan niitä omia laulutaitoja, jos hän vaikka sitten sattuu voittamaan tuon kilpailun, ja saamaan miljoonasopimuksen joltain Sony BMG:ltä tai sen kaltaisesta viihdealan yrityksestä.